Tefilla

Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Uskonto Jumala Nimet 613 käskyä Halakha Kabbala Košer Messias Nooan liitto Valittu kansa
Tekstit Tanak Toora Nevi’im Ketuvim Talmud Mišna Gemara Midraš Tosefta Targum Zohar
Perinteet Bar mitsva Berit mila Cheder Hevra kaddiša Ješiva Kipa Menora Mezuza Mikve Pidjon haben Rukoukset Šema Israel Amida Kaddiš Minjan Birkat hamazon Havdala Sapatti Šofar Tallit Tefillin Tzedaka Zeved habat
Pyhät paikat Kaupungit Jerusalem Safed Hebron Tiberias Synagoga Jerusalemin temppelit Ilmestysmaja
Historia Abraham Iisak Jaakob Mooses Aaron Daavid Salomo Israelin kuningaskunta Juudan kuningaskunta Babylonin vankeus 1. juutalaissota 2. juutalaissota Haskala Alija Nyky-Israel Arabien–Israelin konflikti
Suuntaukset Ortodoksinen Haredit Hasidismi Moderni Konservatiivinen Reformistinen Karaiitit Rekonstruktionistinen Humanistinen
Muuta Juutalaiset Sionismi Antijudaismi Antisemitismi Pogromit Holokausti Daavidintähti Juutalainen filosofia Juhlapäivät Roš hašana Jom kippur Sukkot Pesah Šavuot Purim Hanukka Kohen Juutalaisuuden kritiikki Posek Rabbi Rebbe
n k m

Tefilla (hepr. ‏תפלה‎, tefila, rukous) on vakiintunut nimi juutalaiselle jumalanpalvelukselle tai rukoushetkelle. Ensimmäisen Jerusalemin temppelin tuhon jälkeen rabbit asettivat kolme päivittäistä rukousta temppelin uhripalveluksen sijaan:

• šaharit (hepr. ‏שחרית‎, šaḥarit); aamurukous
• minha (hepr. ‏מנחה‎, minḥa); iltapäivärukous
• arvit (hepr. ‏ערבית‎); iltarukous

Näiden lisäksi sapattina, uudenkuun päivänä sekä juhlapäivinä luetaan šaharit-rukouksen jälkeen musaf-rukous [מוסף], jossa muistetaan kyseisen juhlan erityisuhria. Jom kippurina rukouksia on kaiken kaikkiaan viisi, joista viimeinen on ne'ila-päätösrukous [נעילה].

Rukoushetkien pääosa on amida-rukous. Aamu- ja iltarukouksissa luetaan amidaa ennen Šema Israel-rukous. Muuten rukouksen osat koostuvat psalmeista, Talmudin kappaleista ja lainauksista Tanakista sekä kuolleiden muistoksi luettavista kaddiš-rukouksista. Tiettyjen rukousten lausumista varten paikalla täytyy olla minjan. Sapattien ja juhlapyhien jumalanpalveluksien rukoukset ovat pidempiä ja ne sisältävät juhlille tyypillisiä tekstejä. Sisällöiltään laajimmat ja pisimmät rukoukset luetaan roš hašanana ja jom kippurina.

Rukoukset luetaan yleensä siddurista eli rukouskirjasta hepreaksi. Tiettyjen rukousten lausumista varten tarvitaan minjan, mutta useimmat rukoukset voi lausua myös yksin. Kun rukoukset luetaan yhdessä minjanin kanssa, yksi henkilö johtaa rukousta. Häntä kutsutaan nimellä šaliach tsibur, joka tarkoittaa seurakunnan lähettilästä. Rukouksen johtaja lausuu ääneen ne rukoukset, joihin vaaditaan minjan ja osia muista rukouksista. Rukouksen osanottajat lausuvat useimmat rukoukset itse myös jumalanpalveluksen yhteydessä, ja he voivat myös lausua osan rukouksista eri aikaan kuin šaliach tsibur.^[1]

Ortodoksijuutalaisuuden piirissä uskotaan, että miehillä on velvollisuus rukoilla kolme kertaa päivässä amida ja kaksi kertaa päivässä shema, kun taas naisille monet rukoukset ovat vapaaehtoisia. Mišnan mukaan^[2] naiset on vapautettu šeman lausumisen velvollisuudesta. Useimpien ortodoksijuutalaisten rabbien mukaan naisilla on velvollisuus lausua päivittäin šaharit-amida ja minha-amida, mutta arvit on naisille vapaaehtoinen. Näin määrää myös Israel Meir Kaganin kirjoittama Mišna berura, joka on yksi tärkeimmistä halakhisista auktoriteeteista ortodoksisten ashkenazijuutalaisten keskuudessa. Muiden rabbien mukaan naisilla on velvollisuus rukoilla vain kerran päivässä.

1. ↑ Hayim Halevy Donin: To Pray As A Jew. , 1991.
2. ↑ Mishna Berakhot 3:3. .